METELI viittaa vuonna 1970 aloitettuun ja mm. Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa toteutettuun tutkimusohjelmaan ”MEtalliteollisuuden henkilöstöjen työolosuhteet, TErveydentila ja LIikuntakäyttäytyminen”. Tutkimuskokonaisuuden päärahoittajia olivat opetusministeriö (liikuntatutkimuksen varoista) ja Suomen Akatemia. Tutkimusohjelma jatkuu edelleen seuruututkimuksena Tampereella otsikolla Ajan Patina.
Ulos rautahäkistä • Metelin historia -kirjan kansitekstit lupaavat paljon. Etukannessa luvataan, että kyseessä on METELI-tutkimuksen historia. Takakannessa puolestaan hehkutetaan, että kyseessä on ”tieteellinen jännäri poliittisten purkausten 1970-luvulta”. Valitettavasti historia ei ole mitään seikkailukertomusta, kuten jo 1700-luvulla elänyt Samuel Johnson opetti. Tai sanotaan asia suoraan: työpsykologian ja liikuntapsykologian emeritusprofessorin Juhani Kirjosen kirjoittama Ulos rautahäkistä ei ole sen enempää historiateos kuin tieteellinen jännäri.
Historia olisi edellyttänyt monipuoliseen ja kriittiseen lähteiden käyttöön perustuvaa tutkimusta. Historiaa kevyemmällä otteella tehty historiikkikin olisi vaatinut enemmän faktatietojen esittelyä kuin Kirjonen tekee. Kirjan perusteella itse METELI-tutkimuksesta ja sen tuloksista saa vain hataran kuvan. Tutkimusohjelman tavoitteet esitellään kirjassa lyhyesti ja yleisellä tasolla. Lukuisat osatutkimukset tai raporttien pääviestit eivät kirjasta selviä. METELIn kymmensivuista julkaisu- ja opinnäyteluetteloakaan ei ole nähtävissä kirjassa − edes liitteenä, vaan ne löytyvät LIKES:n verkkosivuilta. Julkaisujen otsikot lukemalla saa kirjan antia kattavamman kuvan METELIn laajasta tutkimuskokonaisuudesta ja mittavasta tutkijajoukosta. Kirjojen toteaa, että ”tutkimusohjelmamme tieteellinen arvo kansallisen ja kansainvälisen tiedeyhteisön noteerauksissa alkoi näkyä vasta vuosia alkamisensa jälkeen”, mutta ei kuitenkaan kerro miten? Myös METELIn konkreettisia vaikutuksia työhyvinvoinnin kehittämiseen on syytä etsiä muista lähteistä. Tutkimusohjelman poikkeuksellisen laajuuden ja pitkäkestoisuuden perusteella tällaisia tuloksia varmasti on.
METELI − aikansa vanki
Ulos rautahäkistä on keskeisen METELI-tutkijan Juhani Kirjosen omaelämänkerrallinen kronikka, joka kertoo episodimaisesti 1970-luvun ”aatteellisesta sisällissodasta” liikuntatieteellisessä tiedekunnassa ja tiedepiireissä laajemminkin. METELI-tutkimuksesta tuli tai se vietiin − näkökulmasta riippuen − osaksi tiedepoliittista taistelua, jota käytiin poikkeuksellisen näkyvästi myös tiedotusvälineissä.
Kirjan pääosassa ja lähes ainoassa osassa ovat Kirjosen kokemukset ja näkemykset. Kirjonen kertoo ja tulkitsee muistelijan vapaudella: ”esitän vain oman käsitykseni asioista”. Lähtökohta kaikelle on se, ”ettei kahakointia konservatiivien kanssa voinut välttää”. Ja sitten kirjassa rapataan ja kyllä roiskuukin. Tässä tulituksessa viittauksien ja lainauksien tarkkuudella ei aina ole väliä (”sen on minulle kertonut kokoukseen osallistunut toimikunnan jäsen”, ”jokainen voi uskoa seuraavasta tarinasta mitä haluaa” jne.). Henkilöt nousevat asiaa tärkeämmiksi. Anteeksi ei pyydetä eikä anneta -periaate pitää läpi kirjan − valitettavasti. Jollet ollut puolellamme, olit meitä vastaan. Kerran (s. 205) Kirjonen sentään myöntää myös omien joukkojensa provosoineen vastapuolta: ”Ärsyttävintä näytti olleen muutamien raporttiemme kielenkäyttö, jota totta kyllä oli höystetty koukeroisella, paikoitellen pääomakriittisellä jargonilla”. Ulos rautahäkistä -teoksessa Kirjonen kirjoittaa itseään ulos vuosikymmeniä puristaneesta (?) rautahäkistä.
Mutta on Kirjosen muisteluilla ansionsakin − varsinkin kun niitä lukee rinnan vastapuolta edustaneen emeritusprofessori Kalevi Heinilän tekstien kanssa. Siinä missä Kirjonen näyttäytyy Heinilälle ”sosialistisen terveysrintaman ideajohtajana”(Läksyjä ja läksytyksiä, 2001), Kirjonen kutsuu Heinilää ”kuridiskurssin isäksi”. Herrojen välisestä pallottelusta ei ole syytä jälkiviisaasti etsiä voittajaa. Sen sijaan yhdessä tekstit kertovat kuinka repivästä tiedepoliittisesta keskustelusta − ja muutoksesta − oli 1970-luvun alkupuolella kyse.
METELI − aikaansa edellä
Ulos rautahäkistä kertoo myös siitä, miten tärkeä asia jäi aatteiden alle. METELI-tutkimuksessa mielenkiinto kohdistui yksittäisten ilmiöiden (esim. liikuntakäyttäytyminen) sijaan metallitehtaiden henkilöstöjen työ- ja elinoloihin ja elämäntapaan kokonaisuutena. METELIn tarkasteluasetelmasta ei ole pitkä matka esimerkiksi nykyisen valtioneuvoston periaatepäätökseen liikunnan edistämisen linjoista (2008): ”Valtioneuvosto korostaa liikunnan ja fyysisen aktiivisuuden tarkastelemista osana kansalaisten elin- ja elämäntapojen kokonaisuutta”.
Tai mitä sanotte seuraavasta: ”Yleisenä johtopäätöksenä on, että hyväosaisuus työssä (koulutus, työympäristö, työn luonne) kytkeytyy työn ulkopuoliseen hyväosaisuuteen (taloudelliset resurssit, asumistaso, vapaa-ajan toimintojen aktiivisuus ja monipuolisuus)”. Lainaus on METELIn raportista ”Kolmen metallitehtaan henkilöstöjen elinolot ja elämäntapa” (1975). Mikä on muuttunut? 2010-luvulla puhumme uudella kiihkolla − vaikkakin maltillisilla ilmauksilla − yhteiskunnallisesta kahtijakautumisesta, tulo- ja terveyserojen sekä liikuntaerojen kasvusta. 1970-luvulla käytiin luokkataistelua, nyt puhutaan luokkajaon paluusta. Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan aikamme merkittävimpiä haasteita ovat yhteiskunnallisten muutosten vaikutukset väestön elintapoihin sekä tuloerojen kasvuun ja köyhyyteen liittyvät ongelmat (Sosiaali- ja terveyskertomus 2010).
Liikuntakulttuurin laajentuminen − ensin terveysliikuntaan ja myöhemmin myös riittämättömästi liikkuvien aktivointiin − on lisännyt liikuntahallinnon ja -toimijoiden kiinnostusta työoloja, terveyskäyttäytymistä sekä elinoloja ja -tapoja kohtaan. METELIn jäljillä mennään. Ehkä meillä on nyt enemmän yleistä ymmärrystä kuin 1970-luvulla siitä, että liikuntaa kannattaa tutkia ja liikkumattomia ymmärtää monitieteisestä näkökulmasta.
1970-luvun METELI-tutkimus saattoi olla näkökulmaltaan aikaansa edellä, mutta hukkui tiedepoliittisiin kuohuihin. Vai oliko näin? Toivottavasti METELIn oikea historia sen meille joskus kertoo.
teijo.pyykkonen(at)lts.fi
