Valtion liikuntapolitiikan arviointi on hankalaa. Tietopohja, johon arviointi tulisi perustaa, on hyvin eritasoista liikunnan eri alueilla. Lisäksi liikuntapolitiikan tavoitteet on ilmaistu niin yleisellä tasolla, ettei niiden toteutumista ole mahdollista yksiselitteisesti arvioida. Kun tavoitteita ei ole operationalisoitu konkreettisiksi ja mitattaviksi toimenpiteiksi, jotain varmaa voidaan sanoa korkeintaan siitä, onko asioita ”edistetty” tai ”kehitetty”. Liikuntapolitiikan tavoitteenasetteluun tulee jatkossa kiinnittää huomattavasti nykyistä enemmän huomiota.
Tällaisiin tuloksiin päätyi valtion liikuntaneuvoston asettama työryhmä, joka yhdessä Ramboll Oy:n kanssa arvioi liikuntapolitiikan tavoitteita. Ryhmän arviointiraportti julkaistiin tammikuussa.
Suurimmat ansiot toistettavan mallin luomisessa
Arvioinnin ohjausryhmä pitää työnsä kantavimpana osana toistettavan arviointimallin luomista valtion liikuntaneuvoston käyttöön. Mallin mukainen arviointijärjestelmä tulee jatkossa olemaan kiinteä osa valtion liikuntapolitiikan kehittämistä. Mallin luomista on jo ehditty pitää uraa uurtavana työnä valtionhallinnossa.
Arvioinnissa keskityttiin opetus- ja kulttuuriministeriön ohjauksessa olevien liikuntapolitiikan toimenpiteiden vaikutusten arviointiin vuosina 2003–09. Toimenpiteitä arvioitiin hallitusohjelman ja ministeriön tavoitteiden näkökulmista. Ohjausryhmä halusi aloittaa arvioinnin liikuntapolitiikan ydintehtävistä ja keskeisistä linjauksista. Muiden hallinnonalojen liikuntaa edistäviä toimia ei arvioitu.
Arviointi kohdistui seitsemään liikunnan tavoitealueeseen: 1) Kansalaistoiminta, 2) Paikallistaso, 3) Koulutus, 4) Kilpa- ja huippu-urheilu, 5) Terveyttä edistävä liikunta, 6) Lapset ja nuoret ja 7) Erityisryhmät. Arvioinnin perusteella kaikilla alueilla on ollut positiivista kehitystä, mutta samalla niissä on ollut osa-alueita, joista puutteellisen tiedon takia on mahdotonta sanoa mitään varmaa. Ohjausryhmä kehottaakin kiinnittämään huomiota yksittäisten lukujen sijaan raportin sanallisiin arvioihin. Arviointien keskeinen viesti on se, mihin suuntaan ollaan menossa.
Arvioinnin tulokset on raportissa kuvattu myös ”liikennevaloin”, mikä helpottaa ja nopeuttaa yleiskuvan saantia.
Liikuntapolitiikan arviointia tulee ohjausryhmän mukaan jatkossa fokusoida ja priorisoida: mitä halutaan arvioida ja missä järjestyksessä? Tavoitteenasettelua tulee konkretisoida: asetetaan tavoitteita, joita voidaan mitata ja/tai mitataan vain niitä tavoitteita, joita voidaan mitata. Lisäksi on tarpeen parantaa koordinointia ja yhteistyötä: mitä missäkin tehdään sekä kenen toimenpiteitä kulloinkin arvioidaan?
Valtionhallinnossa pyritään tiedolla johtamiseen. Arviointi osoitti, että liikunnan tietolähteitä ei ole toistaiseksi pystytty tarpeeksi hyödyntämään eikä arviointiin soveltuva tietopohja ole riittävä. Ohjausryhmä suosittaa, että arvioinnin luotettavuuden lisäämiseksi ministeriön rahoittamaa liikuntatieteellistä tutkimusta suunnataan tukemaan liikuntapoliittista päätöksentekoa ja sen vaikutusten arviointia.
Pitkä matka toiveesta toteutukseen
Toteutettua arviointia odotettiin pitkään. Liikuntalakikomitea esitti 35 vuotta sitten (1976), että liikuntakulttuurin kehittäminen edellyttää laaja-alaista seurantaa ja arviointia. Komitean myötä saatiin liikuntalaki, mutta ei vielä järjestelmällistä seurantaa ja arviointia.
Seuraava askel kohti arviointia otettiin 13 vuotta sitten liikuntalain uudistamisen yhteydessä (1998). Liikunnan edistämisen rinnalle nostettiin yhteiskunnan kehittäminen liikunnan avulla. Sen yhteydessä korostettiin, että liikuntaa voidaan edistää monilla hallinnonaloilla. Tähän liittyen opetusministeriölle säädettiin yhteistyö- ja koordinaatiovelvoite, ja valtion liikuntaneuvostolle arviointitehtävä: ”valtionhallinnon toimenpiteiden vaikutusten arviointi liikunnan alueella”.
Arvioinnin osalta lakia alettiin toteuttaa kymmenen vuotta sen kirjoittamisen jälkeen. Valtion liikuntaneuvosto käynnisti nyt valmistuneen arvioinnin vuonna 2008.
Ehkä toteutetun arvioinnin pienenä kauneuspilkkuna voidaan pitää sitä, että liikuntalakia uudistettaessa seurantaa ja arviointia ajateltiin tarvittavan ensisijaisesti muiden kuin liikuntahallinnon toimenpiteiden alueella. Nythän muiden hallinnonalojen toimenpiteet jätettiin kokonaan pois arvioinnista. Toivottavasti arviointia pystytään laajentamaan seuraavilla kierroksilla lain tarkoituksen mukaiseksi. Kirjoittaja osallistui arvioinnin tekemiseen arvioinnin ohjausryhmän jäsenenä.
Teijo Pyykkönen
